Minä ja valokuvaus

Olen jo pitkään haaveillut blogin perustamisesta. Kirjallinen ilmaisu ei ole kuitenkaan luontevin tapa ilmaista itseäni vaan kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Ainakin näin on minun tapauksessani. 

Ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani marraskuussa 2015 ja kuvaaminen on imaissut mukaansa. Blogini on enemmänkin kasvutarina valokuvaamiseen.Opettelen ottamaan parempia kuvia ja ehkä hankkimaan tehokkaamman järjestelmäkameran. 

Olen jo ehtinyt nököttömään pakkasessa kuvaamassa revontulia keskellä yötä. Tosin tämä jäi yrittämiseksi kun reposet loimottivat niin himmeinä ja pakkanen puri sormia.Ensi talvena sitten!

Kävin valokuvauskurssia ja ihmettelin mitä kaikkea tekniikkaa sitä tarvitsekaan hyvän kuvan ottamiseen.Toisille päivänselviä asioita ja toisille ei niinkään. Minua kun ei voi sanoa tekniikan ihmelapseksi.

Olen aina ihaillut kauniita valokuvia ja toivonut, että minäkin joskus kuvaan inspiroivia kuvia. Minulle valokuvaus on keino lähteä samoamaan luontoa. Voin ottaa kameran mukaan ja viettää päivän järven rannalla.Joskus kuvat onnistuvat ja toisinaan ei. Pääasia että hetket inspiroivat ja sieppaavat mukaansa.

Joskus kamera ei ole tullutkaan mukaan ja voi sitä harmituksen määrää. Juoksulenkillä tapasin kettuperheen, mutta kuvat jäivät ottamatta. Toisinaan palaan juoksupolulle kamera kaulassa ja toivoen näkeväni taas näitä oranssiturkkisia kavereita. Ehkä sitten seuraavalla juoksulenkillä.